soippa: Reilu puoli vuotta reissussa, nelisen kuukautta Welligtonissa ja kehtaan sanoa, että tämä kaupunki on jo nähty. Vaikka maisemien kauneus muuttuu hetki hetkeltä valon värin, sään ja vuodenaikojen mukaan, niin ainakin keskustassa jotkin kasvot näyttävät jo tutuilta, myymälöiden ständit kadulla ja jokapäiväinen elämä sitäkin enemmän kolutulta. Vaikka osa jatkosuunnitelmista on sattumaa, niin ei varmaankaan johtopäätös, että jatkamme matkaa. Olemme innoissamme suunnittelemassa seuraavaa vaihetta, suunnitelmaa B, joka vie allekirjoittaneen viimein maisteriopintojen aloitukseen syyskuussa.
Alkuperäinen suunnitelmahan oli aloittaa opinnot jo helmikuussa Aucklandissa, johon mennessä hakuvaihe ja suunnitelmat olivat kestäneet jo vuoden, mutta viime hetkellä yliopisto tarjosi diploma-opintoja maisteriopintojen sijaan. Kun Larsin työtarjous toi Wellingtoniin, hyvä niin. Hakuprosessi työluvan kohdalla vei myös kauan, liian kauan, kuten minulla Victoria yliopiston kanssa tutkimussuunnitelman teko ja byrokraattien paperin pyörittely virallisen hakemuksen kanssa.
Opiskelupaikan järjestäminen Euroopan sisällä oli helpompaa ja nopeampaa ja voin ilokseni kertoa, että muutamme Englantiin opintojen perässä. On siis paljon uutta suunniteltavaa ja järjesteltävää, mutta kun alusta asti oli varauduttu suunnitelmien muutoksiin, niin stressi pysynnee hallinnassa. Uusi-Seelantiin on kiva palata myöhemmin lomailemaan lisää, kaikkea ei ehtinyt nyt seikkailla ja kesä parempi vuodenaika jatkaakin sitä toisella kertaa. Nyt vielä hyvillä mielin USA:n kierokselle ennen muuttoa.