soippa: Yhteiselämä GPS:n kanssa on opettanut kärsivällisyyteen (satelliitteja etsimässä) ja olemaan yllättymättä ihan mistä tahansa oikuista (ohjelma ja/tai laite kaatuu) tai väärinkäsityksistä. Yllätys oli se, ettei laite myöskään muuta jännitettä kuljettajan ja ns. kartan lukijan välillä - toisin sanoen sitä yleistä altista tilannetta väärinkäsityksille ja riidoille, kun ratin takana oleva haluaisi selkeät nopeat ohjeet mihin ollaan menossa ja toinen selaa karttasivuja vimmatusti.

GPS nousee arvoonsa, kun olet vieraassa ajokulttuurissa tai ehkä jopa joudut ajamaan ns. väärällä puolella tietä. Allasi on uusi auto, jonka ratti on eri puolella ja perusrutiinit, kuten vilkaisut peileihin, osuvat ensin huti. Liikennemerkit on sijoiteltu kummallisiin paikkoihin, liittymät ovat erilaisia ja paikalliset ajavat luonnollisesti eri tavalla kuin tieliikennelakiin on präntätty. Silloin kiität puhesyntetisaattorin ohjaavaa ääntä ja yrität ajaa sen mukaan. Kun on kiire, laite etsii itseään lähtötilanteessa pitkään. Mitä syvemmällä olet asfalttiviidakossa, mitä enemmän joudut odottamaan GPS:n heräämistä. Aina tarkkaa osoitetta ei voi syöttää laitteeseen, vaan joudut antamaan määränpään sinnepäin. Joskus ajon aikana suunnitelmat muuttuvat ja silloin tulee pelkääjän puolen panos peliin, sillä on otettava GPS ja neuvoteltava sen kanssa uudelleen reitityksestä, läheisestä huoltamosta tai milloin mistäkin. Robotinomaiseen turvallisuuteen tyynnyttäytynyt kuljettaja jää tällöin hetkeksi ilman teknistä ystävää.

Tarkkuus. GPS:n matka-arviota on opittava arvioimaan, mikä on todella se 30m tai 150m; olen laitteen kanssa usein eri mieltä. Täällä risteyksiä voi olla kymmenenkin metrin välein jossain kohtaa ja niinpä olen ajanut USEIN ihan eri paikkaan kuin mikä matkaa edistäisi.

Kuvassa ystävämme GPS haastavassa tilanteessa, sillä ajoimme "of the road" ulos tieltä, taukopaikalle.

Luottamus. Ajat teitä joita et ole koskaan ajanut ja GPS komentaa sinua, minne suuntaan. Välillä laite suositteli mitä pienintä hiekkatietä oikomiseen. Olemme usein kääntyneet takaisin isommalle tielle ja säätäneet sittemmin laitteen kiertämään hiekkatiet. Laite on ihana siinä, että kun ajaa väärään suuntaan risteyksestä, se uudelleen reitittää, eikä välttämättä pyydä tekemään u-käännöstä. Kerran ajoin sitten taas väärään suuntaan risteyksestä, mutta kun kääntöpaikkaa ei heti löytynyt ja tie oli söpön niminen "Forgotten World Highway", päätin jatkaa eteenpäin ja luottaa, että ystäväni GPS reitittäisi sitten takaisin isommalle tielle toista kautta. Pelkääjän paikan kartanlukijani nukkui autuaasti ja ajelin rallitietä joen vartta. Ensin GPS kertoi, että käännös 14 km jälkeen ja se ei kuulostanut liian pitkältä kiertotieltä. Mutta taas kerran, kuten liian usein, GPS määritti risteykseksi ja käännökseksi jyrkän mutkan, joka ei oikeasti ollutkaan risteys. No seuraavat 10 km, ei paha. Lopputulema oli se, että herätin jossain vaiheessa tokkuraisen matkakumppanin jakaakseni ihmetyksen siitä, missä olemme. Otimme avuksi perinteisen kartankin ja ensin päättelimme GPS:n kartan perusteella olevamme menossa ihan kummaan suuntaan. Lopulta jouduimme ajamaan samaa reittiä siihen pisteeseen, jossa eka virheeni oli tapahtunut ja tämä seikkailu vei kaksi tuntia ja hieman polttoainetta. Tie sinänsä on todella näkemisen arvoinen, mutta vei AIVAN väärään suuntaan sen päiväisestä päämäärästä.

Toinen hauska reititys oli, kun ajelimme pientä tietä junanradan suuntaisesti ja laite käski kääntymään radalle, vaikkei siinä tietä ollutkaan. Huomasimme että radan toisella puolella on isompi tie, jota GPS oli luullut meidän ajavan. Tässä se tarkkuus, muutamia metrejä, voi todella viedä vipuun.

Tarinan opetus. Ulkomailla tarvitset myös hyvän kartaston GPS:n lisäksi. Laite on kuitenkin pelastus löytämään esim. huoltoaseman, kun bensa vähissä, eivätkä kaikki palvelut tien varrella, Laitteeseen ei tule luottaa, se voi tehdä karkeitakin virheitä. Ensisijaisesti kyltitykset ja liikennemerkit selkeitä ohjaamaan eteenpäin. Kuljettaja ja matkustajat kannattaa pitää ravittuina ja nesteytettyinä tasaisesti läpi ajon, jotta verenpaine ei nouse