soippa: Kirjoitan rohkeasti Uusi-Seelannin ruokakulttuurista, vaikka en ole sitä vielä löytänyt. Olen löytänyt mitä ihanimman kirjavan valikoiman fuusioruokapaikkoja, sekä puhtaita intialaisia ja muita itämaisia maistuvia palveluita sen sijaan. Maa taitaa vielä enemmän kuin Suomi kärsiä puutteesta; sellaisen selkeäprofiilisen kansallisruoan puutteesta. Maorien ruokaperinteisiin en ole vielä päässyt käsiksi ja juuri se taitaisi vastata parhaiten perinneruokakulttuuria kuten karjanlanpaisti ja -piirakat kotomaassa.

Iloitsen siitä, että maa on niin omavarainen esimerkiksi hedelmien suhteen; banaanit omasta takaa, ei kuitenkaan ilmeisesti läpi vuoden. Kiwi-hedelmä on parasta smoothiena, vannoo allekirjoittanut. Lähiruokaa on valtaosa, toki tänne lennätetään esim. ranskalaiselle kahvilalle omat tuotteet ja kiinalaisilla on omat kaupat.

Tiedän kuitenkin mitä täällä ravintoloissa ja kahviloissa tarjoillaan. Aamiaisesta onkin ollut jo aiemmin puhetta, paahdetun mysli- tai hedelmäannoksen sijaan saa sen perinteisen kananmuna/tomaatinpuolikas/pekoni/pavut ja paahtoleipiä kokoelman tai teen kanssa esimerkiksi croisantin tai rinkelin tuorejuustolla. Puuroa saa vain harvoista paikoista. Sitten on välipalan tai lounaan aika, jolloin mussutetaan kolmioleipiä ja sitten ovat ne muffinit tai skonssit! Näistä minä tykkään; muffinsseja saa makeiden versioiden lisäksi erilaisina suolaisina herkkuina, kuten fetajuustolla ja pinaatilla leivottuna. Valitettavan vähän kokojyvää löytyy, ruista ei ollenkaan ja leivät 90% kaupassa paahtoleipämoodissa vai sanoisinko pullaa. Aamiaista saa yleisesti ympäri vuorokauden kahviloissa, joten lounaan voi korvata näinkin.

Tämä voisi olla hieman erikoisempaa lounasta - lihapiirakat ovat niin ei-lörtsyjä tai mitään mitä Suomessa kutsutaan lihapiirakaksi. "Pot pie" on esimerkiksi uunissa muhinut pieni pyöreä keraaminen kulhollinen lihaa perunamuusin sisällä. Take away -versio on voitaikinan sisäänleivottu pieni, kuuma piiranen. Tällaista saa kai aikaiseksi, kun sotkee amerikkalaisen ja australialaisen ruoan? Katso wikipedian esitys osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/Meat_pie Hämäävää oli ensin, että ravintolanimiset paikat ovat enemmän pubeja ja lounasruokaa löytää puolestaan kahviloista. Ravintoloissa menee edelleen enemmän kaupaksi "fish and ships" kuin muu. Itämaisten ruokapaikkojen mausteiden vahvuusluokitus on tujumpaa kuin mihin on tottunut. Suomen tulinen vastaa aika hyvin paikallista mediumia, ja mild versiossa on ihan tarpeeksi jo makua. Käteviä take away paikkoja on paljon, pizzeriat vähemmistössä, jos lasketaan muut kebab- ja sushipaikat yhteensä. En keksi mitä ruokaa täällä ei olisi, paitsi sellaista tavallista paikallista tai suomalaistakaan ei ole vielä löytynyt Liha ei taida olla ravintolassa pihvi-ihmisten mieleen, ei ihmekään jos saaressa ollaan taitavampia kalan kanssa.

Paikallisten grillauskulttuuri on niin paljon isompaa (kuin kaikki muukin kokonsa puolesta). On suosittua kutsua ihmisiä kylään ja grillaamaan, jopa lastenkutsuilla, jolloin vieraat tuovat juotavaa tai grillattavaa myös mukanaan. Iltapalaksi voi leffaan mennessä ottaa vaikka smoothien myslin kera - isommalla pillillä menee viljakin kivasti sisuksiin. Niin, todellakin, leffateatterissa ja teatterissa saa näköjään syödä ja juoda! Viinilasi teatterissa on mielestäni hyvä idea.

Kaapissamme on pullo viiniä valmiina, joten toivon, että kutsu käy pian, jotta voin raportoida mitä kiiwit kotonaan kokkaavat! (Olen alkanut ainakin pilkuttaa kuin englantilaiset, suokaa anteeksi!)

PS: Ja isoin uutinen jälkikirjoitukseen - olen enemmän ja enemmän kasvissyöjä! Se, etten julistaudu 100% vegaaniksi, helpottaa kuitenkin elämää, joutuuhan kotona nyt miettimään kahta eri ateriaa. Syön ja juon maitoa, kananmunaa, kalaa. Ravintoloissa on helppo olla kasvispainoitteinen, vaihtoehtojakin löytyy!