soippa: Kun sadepäiviä ei jaksanut enää laskea ja eräs aamu oli valoisampi, käynnistin auton noin tunnin ajomatkan päähän eläinpuistoon. Vuoristotietä kurvailu kannatti, perillä odotti mitä tunnelmallisin ja kaunis alue, kahvila ja piknikkipalvelut yms. Ajoittainen sadekaan ei hidastanut, mutta takasi toisaalta sen, että sain kiertää alueen yksin rauhassa. Paitsi että äänekäs nälkäinen joukko tarttui lahkeeseenkin kiinni! Lipunmyynnissä tarjottiin minulle ruokapussia eläimille, mutten ottanut valitettavasti vihjeestä vaarin ja niinpä turisteja turhaan odotelleet eläimet joutuivat pettymään tyhjiin taskuihini. Äänekäs vastarinta toi huonon omantunnon ja yksi hanhi tosiaan näpäytti pohkeeseen.
Retkestä ei muodostunut kauhea vaan aivan ihastuttava kokemus, sillä tätä paikkaa ei voi verrata perinteiseen eläintarhaan ja kotieläintila sanakin olisi aivan liian vaatimaton. 70-luvulta asti luonnonpuiston asumattomalle alueelle rakennettu - istutukset, lammet, kiinalaiset puutarhat, majat yms. loivat muutakin nähtävää kuin ne eläimet. Eri tyyliset alueet olivat kuin elokuvien lavasteita. Kotieläintilan tyyliin oli joitain rapsutettavia maatilan eläimiä, mutta myös suojeltavia lintuja. Isot lintuhäkit käveltiin läpi, joten kuvaaminen oli aika mukavaa ja kätevää, kun linnut lähestyivät ruoan toivossa. Paikallisten lintujen lisäksi esillä oli eksoottisia, värikkäitä ja äänekkäitä lajeja, alla muutama kuva niistä.
Sitten sain kaverin, jota lupasin mennä toisenkin kerran moikkaamaan, hän seurasi niin pitkälle kuin pääsi, vaikkei ruokaa ollutkaan tarjolla, vain rapsutusta. Kili, vuohi, mikä lie pitkäkorvainen uskollinen seuralainen, kipitti riippusiltaakin perässäni, mitenpäs sen olisin estänyt, arvasin kyllä ettei se olisi ihan luvallista. En olisi halunnut sarvekasta tyyppiä huteralle köysisillalle perääni, jos vaikka tuuppaisi... Sinnikäs kaveri seurasi vielä lankkukujaakin veden yli, vaikka askeleet jo tärisivät. Kilin piikkiin meni kuitenkin luvaton seikkailu, kun raportoin kujeet eläinhoitajille.
