Vieraileva kirjeenvaihtaja Marika:
24 tunnin matka Helsingistä Aucklandiin ei ole ollenkaan niin rasittava kuin miltä se kuulostaa, mikä vinkiksi Larsin ja Soilen seuraaville mahdollisille suomalaisvieraille :-). Air New Zealand välillä Osaka-Auckland piti hyvää huolta matkustajistaan (posliinilautaset! lasipikari! istuimen viihdeyksikkö heti toimintavalmiina koneeseen tultaessa!) ja jalkatilaa riitti; Finski jäi Helsinki-Osaka -välin kokemuksen perusteella kirkkaasti kakkoseksi.
Auckland ei tehnyt vaikutusta. Kaupunki on jotenkin mitäänsanomaton ja persoonaton. Merimaailman pingviinit vetivät kuitenkin pojot kotiin.
Aucklandista lähdettiin kohti pohjoissaaren eteläkärkeä; matkalla ihasteltiin Waitomo-luolissa kiiltomatoja, jotka loistivat luolan katossa tuhansina ja taas tuhansina sinisinä pikkutähtinä (mutta se lima, josta madot roikkuivat ja joka paljastui vasta taskulampun valossa, olisi saanut jäädä näkemättä).
Wellington vaikutti pikavierailun perusteella persoonallisemmalta ja moni-ilmeisemmältä kuin Auckland. Sataman lahdenpoukamassa vieraili illalla delfiini- tai pyöriäisparvi.
Delphins in the center of Wellington
Sitten päädyttiinkin jo eteläsaarelle, jossa Kaikouran pikkukaupungin vakituiset asukkaat eli merileijonat pötköttelivät rantakivillä ja pikkumerileijonat pulikoivat uima-altaassa eli kiveen kerääntyneessä lammikossa.
Peninsula Kaikoura
Oikeanpuoleisesta liikenteestä vasemmanpuoleiseen siirtyminen oli helpompaa kuin miltä se kuulostaa. Turvavälit ja tilanteenmukaiset nopeudet ovat paikallisille aivan liian vaikeita asioita omaksuttavaksi. Nopeusrajoitukset ovat hieman toisenlaiset kuin Suomessa: kiemurtelevalla vuoristotiellä voi paikallisten mielestä ihan hyvin ajaa satasta.
Nyt olemme kuuleman mukaan (wellingtonilaisen myyjän mukaan) maan tylsimmässä kaupungissa. Lähdemme ottamaan asiasta selvää.