Lento Los Angelesista Portlandiin toi vuoristojonoa ja rannikkoa myötäillen vihreämpään maastoon kuivan maiseman jälkeen. Amerikasta on todella suuri osa asumiskelpaamatonta erämaata, ryppyistä vuoristoa tai kuivaa aavikkoa. Pääsemme tutustumaan paikallisten elämään omakotitalolähiössä, sillä vieraanvarainen kolmen kissan pariskunta otti kattonsa alle. Viikolle on kasattu todella mukavaa ohjelmaa, ystävien tapaamista ja sopivasti kaupungin nähtävyyksiä.
Kaupunki on ylpeä ruusuistaan ja ensimmäinen turistikohde naisilla olikin ruusutarha, jossa myös tutkitaan erilaisten lajikkeiden kasvua. Taustalla pälyilee kaupunki.
Museokaupan myyjä ihasteli kaulakoruani, kiivi-lintua esittävää pientä, valkoista luutyötä. Sanoin että voin myydä sen ja teimme kaupat. Myyjän kollega ihmetteli, että mitä tapahtuu, kun tavara vaihtaakin näin toisinpäin omistajaa. Sama päivä oli täynnä kummallisuuksia, kuten säkkipillinsoittaja tyhjällä joen rannalla. Asunnottoman oloinen mies kylpi suihkulähteessä vaatteet päällä ja julkista liikennettä on, ja bussikuljettaja oli ystävällinen ja tiesi pysäkkiensä nimet. Kaikki nämä ovat poikkeuksillista sen jälkeen, mihin on tottunut Helsingissä - linja-autokuljettavat harvoin puhuvat Suomea, eivätkä tiedä aina pysäkkiä tai reittiänsäkään.
Kaupunkia värittävät lukuisat sillat yli Villamette-joen.
China town kaupunginosasta löytyi varsinainen helmi, puutarha, jossa päädyimme teehuoneeseen tekemään kupillisen juomisesta taidetta, hyvin rentouttavaa sellaista.
