Ensi kerran vuoden jälkeen Suomeen, ja heti lentokentän lähtöaulassa kummallinen olo pitkästä aikaa suomalaisten ympäröimänä. Kieli, se vaikuttaa niin töksähtävältä ja epäkohteliaalta - Tampereen murteella tai ilman. Vaikka ihmiset ovat hyvällä tuulella, ei se juurikaan paista hymynä. Aikuisella pojalla kuullostaa olevan erityisen arvosteleva sävy äitiinsä, mutta se onkin ihan normaalia. Olen siis tottunut small talk käytökseen ja pehmeämpään "please" -kielen käyttöön.
Talvinen Tampere oli kiva tervehtiä taas, mutta pyhäpäivän takia kaikki suljettuna, joten vietin aikaa tyhjän juna-aseman aulassa lämmittelevän varpusen kanssa. Asiakaspalvelun asenne palautuu mieliin konnarin kanssa jutellessa, annoin palautetta ettei lähtevät junat -taululla ollut ollenkaan odottamaani junaa, vaikka kaikki edelliset ja seuraavat junat olivatkin. VR:n edustajan mukaan asiassa ei ollut virhettä eikä ongelmaa, että tiedon kuuluukin tulla näytölle vasta 20 min aikaisemmin. Ok jos se on käytäntö, muttei pätenyt minkään muun junatiedon kohdalla ja oli harhaanjohtava. Perusteltu palaute reflektoitui takaisin, mitään ei mennyt läpi.
Pullojenkerääjän jälkeen tapaan käsitellyn ruoan vaaroista höpöttävän, selvästikin yksinäisyydestä kärsivän ja hieman persoonallisen mutta vaarattoman nuoren miehen. Yöjunassa mieleen muistuu suomalainen päihdekäyttäytyminen, ja nukkuminen jää nollaan.
Mutta matkustaminen kannattaa, sillä sauna ja perhe odottavat toisessa päässä. Hyviä asioita ovat tutut kuviot, on se sitten äidin aamupuuro tai isän työhuoneen tunnelma. Huonelämpötila on viisi astetta lämpimämpi mihin olen tottunut ja vetää pehmeäksi. Pimeää vuodenaikaa valottivat siniset hetket, tyhjää maisemaa ja tilaa ajatuksille.
Raahen lisäksi näen palan Oulun keskustaa ja pian tipahdankin jo yöjunan töpperöisenä Helsingin ytimeen. Hyisen kylmä kaupunki ei tee vaikutusta, paitsi raitiovaunut ovat oikein mukavia ja siistejä, kuten asumuksetkin. Kaikki on kuitenkin karmivan kallista.
Iho kiittää pakkasesta ja kovasta(?) vedestä, viikossa saan atooppiset vaivat takaisin ja verihiutaleet tihkuvat nenästä - tätähän se oli, yksi hyvä syy lisää asua kosteammassa ja lämpimämmässä ilmanalassa. Ihmiset ovat onneksi lämpimiä kuten ennenkin, jos olet päässyt kuoren alle. Hei hei Suomi, ei tullut kaihoa ollenkaan. Päin vastoin keväisen lämmin päivä Edinburghissa lohdutti kovasti ja iloisemmin mielin kohti tulevaa vuotta Skotlannissa!